tarina alkaa

oli synkkä ja myrskyinen yö..... ei... ei vaan kuuma ja hikinen päivä savannilla, ihan niinkuin muutkin päivät. mutta jotain oli ilmassa. ja eräänä tiettynä hetkenä, tuo tarinamme sankari, Pinkki Siivekäs Norsumme näki jotain aivan ihmeellistä, elämänsä kauneimman näyn, Naamiodun Kirahvin. ja miten sitten kävikään....

osa 5

Kirahvi :

Kirahvin kaula heiluu tuulessa
fantilla hymy huulessa
keidas täyttyy tuhinasta
ilosta ja onnesta
riemusta
kiljahduksista
murahduksista
toitotuksista
hyvän yön ja aamun toivotuksista.

Norsu :

Auringossa näen sinut
läikkäsi, tippuneen naamion
Hymyilen, olet saanut minut
annan tuulen viedä,
lennän taas.
Puhun sanoja.
Sinä säteilet.
Minun kirahvini.
Minun antroposentrifugini.